Ensin on hyvä aloittaa perusasioista. Aiheena tälläkertaa on sivuta hiukan lehmästä itsestään.

Lehmä, eli virallisesti nauta, on märehtijä, sorkkaeläin, nisäkäs. Märehtijä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä että lehmän ruuansulatus pyörii neljän mahan varassa (pötsi, verkkomaha, juoksutusmaha ja satakerta) lehmä syö nopeasti ja palauttaa ravinnon takaisin suuhun pureksittavaksi kunnolla. Tätä kutsutaan märehtimiseksi. Märehtivän lehmän leukojen louskutus muistuttaa purkan jauhantaa, mutta kyse on luonnollisesti märehtimisestä. Lehmällä on turpa, ei nenä tai kuono. Lehmä itsessään on naaraspuolinen nauta, urospuolinen on sonni, kuohittu eli kastoroitu sonni on härkä. Härkiä ei Suomessa juuri ole, joskin ravintolakielessä sana ilmaantuu usein, pihvissä on härkää vaikka teurastamoon meni ihan selvästi vanha sitkeä kanttura... Lehmän jälkeläinen on vasikka, lempiniminä vasu, vassu, vusu...

Lehmällä on neljä jalkaa eli sorkkaa. Takajalkojen välissä on lehmällä utareet, utareissa neljä nänniä eli vedintä. Lehmä tuottaa maitoa, lihaa sekä sen vuotaa käytetään vielä nykyään jossain määrin käsityöteollisuudessa.

Tässä hiukan alkuun ihan perus-perustietoa, seuraavaksi voisi alkaa yksityskohtaisemmin käymään läpi eri lehmärotuja.

Päätinpä aloittaa kirjoittamaan blogia jostain itseäni kiinnostavasta aiheesta, eikä sitä kauaa tarvinnut miettiä: Lehmät tietysti! Mutta siksi että blogista tulisi monipuolisempi, mielenkiintoisempi sekä hyödyllisempi niin voisin kirjoittaa myös muistakin tuotantoeläimistä. Mie hoidan lehmiä ja muuta nautakarjaa, se on mulle sekä työ että harrastus. Kokemusta löytyy myös muistakin eläimistä, sioista, kanoista, vuohista...

Se yksi niistä syistä miksi aloin blogia kirjoittamaan on se että nykyään ei ole kukaan viitsinyt kirjoittaa kunnollista kaikenkattavaa oppikirjaa karjanhoidosta. Nykyään julkaistaan etupäässä yhteen erikoisaiheeseen liittyviä vihkosia, hyviä nekin mutta esimerkiksi sellainen henkilö joka haaveilee parista lehmästä sekä kanoista kotitarpeiksi ei niista paljoa irti saa. Siksi haluan blogissani huomioida erityisesti heitä.

En minä silti mikään virallinen opettaja ole, enkä blogini ole mikään virallinen oppikirja, enkä aiokaan kirjoittaa sitä minään oppikirjana, eikä minun tietoni ole niitä ainoita ja oikeita, elukoitten kanssa kun voi tehdä asiat niin sadalla eri tavalla päästen samaan lopputulokseen. Tietoni on käytännön työssä sekä sitkeällä itseopiskelulla, hiukan koulunpenkilläkin, hankittuja.

Toivon että ne jotka tänne eksyy, viihtyy blogissani, sekä toivottavasti tästä blogista saa sitten jotain tiedonjyväsiä irti heti kun ehdin tänne jotain järkevää kirjoittamaan. Kuvia laitan joskus, ainakin jos jotain työvaihetta pitää havainnollistaa. Otan mielelläni vastaan kommentteja ja kysymyksiä, niitä vartenhan kommenttipalsta on olemassa. Mutta tässä tälläkertaa, katsotaan saanko aikaan kirjoittaa jotain asiaakin tänne.

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.